Puistoretkellä Haagassa

Haagan alppiruusupuistossa on nyt niin runsas kukinta, että se kyllä ansaitsee yhden postauksen atsaleablogiinkin.

Eilen minulle soitti YLEn nettiuutisten toimittaja ja kysyi olenko se Anu Väinölä… Sitten juteltiin Haagan puistosta ja muutaman tunnin kuluttua sainkin jutun luettavakseni. Myös pitkäaikaista yhteistyökumppaniani, Helsingin kaupungilla työskentelevää Satu Tegeliä oli haastateltu. Kokonaisuudesta tuli ihan kiva, linkitän sen tähän.  Satu kertoi erikseen minulle, että tänä vuonna kukinta on Haagassa aivan uskomaton. Varmisti, että olenhan jo käynyt. En ollut.
20170617_115634
Lähdin sitten tänään lauantaina sinne, kun olin muutenkin liikkeellä. Ikinä en ole siellä niin paljoa autoja ja väkeä nähnyt. Eri-ikäisiä ja muutenkin hyvin erilaisia ihmisiä, kaikki kukkia ihailemassa. Poikkeuksellista tänä vuonna on se, että sekä atsaleat että alppiruusut kukkivat runsaina yhtä aikaa. Atsaleoissa oli vielä paljon nuppuja, joten kukintaa riittänee tavalliseen tapaan koko kesäkuuksi.
Kyllä atsaleatkin olivat hienoja, mutta sykähdyttävintä oli alppiruusujen keskellä, keskelle metsää tehdyllä pienellä polulla. Näyttää siltä, että jotkut pensaat vaan jatkavat kasvamistaan. Nuorena tutkimusavustajana mittasin puiston kaikki pensaat parina vuonna. Silloin riitti vielä kahden metrin puinen taittomitta. Yli menevän osan saattoi arvioida muutamista pensaista. Tutkimusten aika puistossa on ohi, ja nykyisin se toimii ihan vaan puistona, muttei se kyllä mikään ihan tavallinen puisto ole.

Kansainvälistä huomiota

Rhododendron-kerho kokoontui jälleen viikonloppuna, tällä kertaa Turun Ruissalossa. Kerho pitää kokouksensa kolme kertaa vuodessa ja lisäksi järjestetään kotimaan ja ulkomaan retkiä. Tapaamisissa on yleensä jokin pääteema. Tällä kertaa nähtiin ja kuultiin kokemuksia keväiseltä Sikkimin reissulta. Aiemmat retkeilyt ovatkin suuntautuneet Eurooppaan.

Kokoushuoneen sivupöydällä oli esillä uutta Rhododendron-kirjallisuutta. Selasin ensin monen kilon painoisen kiinankielisen Azaleas-kirjan. Kauniita kuvia, kiinalaisia kirjoitusmerkkejä. Sitä mielenkiintoisempi oli Royal Horticultura Societyn (RHS) The Rhododendron, Camellia & Magnolia Groupin vuosikirja 2016. Rhododendron-suvun lajikkeiden rekisterin pitäjä oli kirjoittanut katsauksen vuoden 2015 aikana rekisteröidyistä lajikkeista, joita lokakuuhun mennessä oli 68. Hän oli kiinnittänyt huomionsa pariin poikkeukselliseen asiaan, mm. siihen, että Suomesta on rekisteröity peräti kuusi lajiketta. Meidät jalostajat ihan nimeltä mainitaan, ja atsaleatkin, jopa nimien alkuperä.

aa

Aikainen kevät ankaran talven jälkeen

Atsaleatkin kukkivat tänä vuonna kovin aikaisin. Kesäkuun alussa kukassa ovat niin juhannusruusut kuin myöhäiset atsaleat ja alppiruusut. Minulla ja kollegallani on jo pitkään ollut tähän aikaan (tai yleensä vähän myöhemminkin) tapana katsella atsaleoiden kloonikokeita ”sillä silmällä”.

Kymmenisen vuotta sitten valitsimme noin 100 risteytysjälkeläistä jatkoon, mutta tosiasiassa loppukilpailuun asti selvisi niistäkin vain murto-osa. Ne kloonattiin eli monistettiin ja nyt kloonit kasvavat tarkkailtavana viidellä paikkakunnalla eri puolilla Suomea. Niistä valitaan pian uusia lajikkeita lisättäväksi. Minkähän värisiä kukkia kotipuutarhurit kaipaavat?

Viikki 2016

 

Kotikentällä Viikin kampusalueella (kuvassa) kukinta on tänäkin vuonna runsasta, vaikka talvella oli koviakin pakkasia. Kuvassa etualalla ovat uudet kandidaatit, taka-alalla kukkivat jo kaupassa olevat lajikkeet. Ne voivat kaikki Viikissä oikein hyvin.

Kaikilla kentillä ei onni ole ollut yhtä hyvä. Myös kotipihalla kukkijoita on vain muutama. Osassa ei nuppuja ollutkaan, osasta on rusakko ne napsinut. Citykaneja ei meillä päin ole onneksi vielä näkynyt.

PS. Tänään ilokseni huomasin, että Kotipuutarha-lehti on julkaissut kivan jutun atsaleoista ja valinnut esikoiseni ’Adalminan’ kesäkuun kasviksi. Kiitos siitä. Continue reading ”Aikainen kevät ankaran talven jälkeen”

Anun atsaleablogi on muuttanut

Olen siirtänyt blogini uuteen osoitteeseen atsalea.wordpress.com. Onneksi sain kaiken helposti talteen, sillä muuttaminen onnistui muutamalla hiiren painalluksella. Kaikki aiemmin kirjoitettu löytyy nyt siis täältä.

Erityisesti haluan painottaa sivureunan palkista löytyviä linkkejä lajikekuvauksiin sekä sivua, josta löytyvät lajikkeiden vapaasti käytettävät kuvat. Sekä kuvauksien että kuvien toivon palvelevan erityisesti taimimyymälöitä ja niiden asiakkaita, meitä tavallisia puutarhanhoitajia. Mobiililaitteella tuo ”sivupalkki” näyttää löytyvän sivun lopusta…

Kevät on toukokuun myötä alkanut lämpimänä ja aurinkoisena. Onnenpensaat (Forsythia) ja vuokot ovat kukassa, kohta on atsaleoiden vuoro.

Virallisesti rekisteröity

certificatesPosti toi juhlallisen näköiset sertifikaatit neljän lajikkeen rekisteröinnistä kansainväliseen lajikerekisteriin. Rekisteröinti merkitsee ennen kaikkea kahta asiaa: sitä että lajikkeiden kuvaukset on talletettu samaan paikkaan kuin kaikkien muidenkin Rhododendron-sukuun kuuluvien lajikkeiden kuvaukset: Royal Horticultural Societyyn Englantiin, ja sitä että lajikkeiden nimet on nyt varattu vain näille Rhododendron-suvun lajikkeille. Muut eivät voi samoilla nimillä lajikkeita rekisteröidä. Suomenkieliset kuvaukset on julkaistu Sorbifoliassa ja niiden lyhyemmät versiot löytyvät tämän blogin lajikekuvauksista.Rekisteröintiä varten piti täyttää yksityiskohtainen lomake, jossa kysyttiin mm. kukkien ja lehtien kokoa sekä kukkien väriä Royal Horticultural Societyn värikartan mukaan. Joillekin lajikkeille värikoodeja kertyi kymmenkunta, sillä esimerkiksi ’Onnimannin’ kukka on kovin monisävyinen.

Lajikkeiden nimeämisessä on oltava huolellinen, sillä hyväksyttäviä nimiä koskevat tietyt säännöt ja jo käytössä olevia, muiden rekisteröimiä nimiä ei voi ottaa käyttöön. Rhododendron-suku on valtavan suuri ja nimettyjä lajikkeita on tuhansia. Katsoin siis varmimmaksi pysytellä vahvasti suomalaisissa nimissä ja valita sellaisia, joita ei ole tarve – eikä kiusaus – kääntää. Näillä kriteereillä päädyin suomalaisiin satuhahmoihin. Niistä voi toki tarpeen mukaan laajentaa muihinkin kirjallisuuden henkilöihin. Alkuperäinen ideani keijukaisista typistyi ’Illusiaan’, sillä vaikka keijukaisia saduissa esiintyykin, ne ovat enimmäkseen nimettömiä.

Kuvia taimistojen käyttöön

Olen lisännyt blogiini sivun, josta löytyy vapaasti käytettäväksi ottamiani atsalealajikkeiden kuvia myös isommalla resoluutiolla. Nuo kuvat ovat käytettävissä ilman korvausta markkinointi- ja tiedotustarkoituksiin esimerkiksi taimistojen kuvastoissa tai linkitettynä nettiin. Kuvista saa myös rajata haluamansa yksityiskohdan. Kuvien jälleenmyynti on kielletty.

Myös lajikekuvaukset löytyvät täältä blogista, kukin lajike omalta sivultaan. Ottakaa tiedot taimiluetteloihin täältä, linkki kunkin lajikkeen sivulle on ylä- ja sivupalkeissa, samoin linkki kuvasivulle.

Atsalean kukinta on parhaimmillaan

Sen kunniaksi ryhdyin tekemään karttaa atsaleakohteista, mutta huomasin sitä tehdessäni, että Kristian Theqvist on myös tehnyt karttaa suomalaisista Rhododendron-kokoelmista. Sen tukena oleva lista suomalaisista alppiruusu- ja atsaleakohteista löytyy Rhododendron-kerhon nettisivuilta nimellä Julkisia alppiruusukokoelmia Suomessa. Sain lisätä vielä puuttuvat atsaleakohteeni samalle kartalle ja päivitän sitä vielä myöhemmin lisää. Klikkaa siis tuosta ylemmästä linkistä.

Suurin osa lisäämistäni kohteista on Helsingin yliopiston jalostusohjelman kenttäkokeita, joihin istutettiin risteymätaimia 1990-luvun taitteessa. Kartalla on myös muita kohteita kuten Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha ja Helsingin kaupungin puistoissa olevia vanhoja pensaita. Unohtaa ei myöskään sovi Malmin hautausmaata, jossa on erittäin suurikukkaisia japanin- tai kosterinatsaleioita ja vaaleanpunakukkaisia pensaita.

Mukana ovat myös mm. Mustilan arboretum ja Kotkan Sapokka sekä Fuksinpuisto, joka on oma suosikkini.